Lähivuosina yksi huomattavimmista maailman jäteongelmista on ollut ehdottomasti muovi, ja etenkin muovijäte vesistöissä. WWF:n uusimman raportin mukaan muovijätteen määrä vesistöissä tulee nelinkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä, sillä muovintuotanto kaksinkertaistuu ennusteiden mukaan seuraavan 20 vuoden aikana. Samassa raportissa todettiin, kuinka mikromuovipitoisuuksien kriittinen kynnysarvo on jo ylitetty Välimerellä, Itä-Kiinan meressä, Keltaisella merellä sekä arktisessa jäässä. Se tarkoittaa, että merten ekosysteemi ei enää välttämättä toivu roskista ennalleen.
Kierrätettäväksi vai polttoon?
Raportin julkaisun aikaan Suomessa käydään yhä välillä keskustelua siitä, eikö muovin voisi vain polttaa, sehän on hyvää energiaa. Turha kaikkia jakeita on lähteä kierrättämään. Arvokasta materiaalia ei kuitenkaan kannata haaskata poltossa ja tähän on useita syitä. Ensinnäkin jo EU:n jätehierarkia määrää ensisijaisesti uudelleenkäyttämään ja kierrättämään materiaalit. Poltto löytyy vasta jätehierarkian loppupäästä, toiseksi viimeisimpänä vaihtoehtona. Tarkoitus olisikin pitää kiertotalouden mukaisesti materiaalit suljetussa kierrossa, eikä hukata raaka-aineita, joita ei ole rajattomasti. Toisekseen muovi tehdään fossiilisista polttoaineista, eikä sen valmistuksen hiilijalanjälki ole pieni. Kierrättämällä muovi vältytään louhimasta fossiilisia polttoaineita lisää maaperästä.
Välillä kuulee myös epäilyjä, että kierrätetty muovi päätyisi kuitenkin polttoon. On totta, että muovinkeräyksen aloittamisessa Suomessa on ollut omat hankaluutensa. Suurimpana syynä niihin ovat sekalaatuiset muovit, jotka ovat hankalia kierrätettäviä. Vaikka ne olisi syntypaikkalajiteltu, lopulta ne saattavat päätyä polttoon. Toisena syynä on se, että muovin kierrätysmarkkinat ovat yhä kehitysvaiheessa. Asia on sen verran uusi, että uusiomuoville ei ole vielä tarpeeksi kysyntää, eikä laatuvaatimuksista ole päästy sopuun. Esimerkiksi elintarvikekäyttöön kierrätetty muovi ei useimmiten kelpaa. Uusien muovilakien myötä muovin kierrätys kuitenkin tehostuu ja vaatimukset lisääntyvät. Tämä koskee sekä yrityksiä, kuten vaikkapa rakennusalaa, ja myös kotitalouksia.
Mikä on muovin tie Suomessa?
Vesistöjen muoviongelmat ovat suurimpia Aasian maissa, joista puuttuu kunnon jätteenkäsittelyjärjestelmät, sekä käytetään turhan paljon kertakäyttömuovia. Suomessakin kuitenkin päätyy luontoon ja Itämereen muovia ja esimerkiksi maskeja. Välinpitämättömyydestä johtuvaa roskaamista on vaikea saada kuriin pelkillä neuvoilla. Kotitalouksissa kierrätetty muovi toimitetaan ensisijaisesti Fortumille Riihimäelle. Siellä kehitetään määrätietoisesti suljettua kiertoa muovijätteelle. Tavoitteena on, että muovi kerätään, kierrätetään ja uusiokäsitellään tuotteiksi Suomessa. On helpompi valvoa, mihin muovi todella päätyy, kun se on kotimaassa, tai edes EU:n sisällä. Mitä kauemmas kierrätetty muovi viedään, sitä epävarmempaa on, mihin se lopulta joutuu.
Kukkaruukkuja, pihakompostoreita, muovipusseja ja Sini-tuotteita – esimerkiksi näitä kaikkia valmistetaan kierrätysmuovista. Tuotevalikoima ja mahdollisuus hyödyntää muoveja uudelleen lisääntyy koko ajan. Edelläkävijäyritykset kierrättävät muovinsa ja seuraavat tarkasti, millaisia määriä sitä saadaan kokoon. Kaikista kiinnostavinta olisi tietenkin myös seurata, mihin kerätty muovi käytetään ja nähdä, että kierrätys kannattaa!
Kirjoittaja: Katja Vaulio on ympäristöalan asiantuntija, kirjailija ja vastuullisen matkailun ammattilainen. Hänen intohimonaan on maailman parantaminen. Lue lisää: www.katjavaulio.com
