Suomessa tapahtuu paljon kiertotalouden parissa ja uudistuksia tulee tasaiseen tahtiin, mutta muutama osa-alue tuntuu pysyttelevän paikallaan. Yksi niistä on rakennusjätteen kierrätys. Säännöllisin väliajoin innovoidaan uusia keinoja lajitella rakennusjätteet jo työmaalla, mutta käytäntö jää puuttumaan. Rakennustyömaalla halutaan rakentaa ja korjata, ei lajitella jätteitä – mikä on tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta maailma muuttuu ja muutoksessa on pysyttävä mukana. Rakennustyömailta tulee toiseksi eniten jätettä kaivannaisteollisuuden jälkeen, joten ihan pienistä määristä ja vaikutuksista ei ole puhe.

Työmaalajittelua hankaloittaa kiireinen aikataulu ja tilanpuute. Lajitteluun ajatellaan menevän liikaa aikaa, ja harvalla työmaalla on tilaa useille lavoille ja muille keräysvälineille. Usein kuulee myös kommentin, etteivät työntekijät opi lajittelemaan, eikä siksi viitsitä edes yrittää. Kieli- ja kulttuurimuurikin on kohonnut väliin, sillä monet työntekijät ovat esimerkiksi Puolasta tai Virosta, eikä heillä välttämättä ole käsitystä edes lajittelun alkeista, tai sitten kielitaito ei riitä siihen. Sitä varten onkin olemassa ympäristöalan ammattilaisia, innokkaita kouluttajia. Väitän, että kuka tahansa oppii kierrättämään, ja se sujuu hyvin äkkiä automaatiolla, kun vähän harjoitellaan.

Lajitteluongelma on toki toisellakin puolella tonttia. Meillä Suomessa puuttuu yhä toimijoita, jotka käsittelisivät ja hyödyntäisivät vaikkapa villaa, kumia ja kipsiä. Mitä useampaa jätelajia jätteenkäsittelykeskukseen halutaan kerätä eteenpäin toimitettavaksi loppukäsittelijälle, sitä enemmän tilaa tarvittaisiin. Tällä hetkellä tila ja aika menee erityisesti energiajätteestä valmistetun kierrätyspolttoaineen, REF:in parissa, sillä Suomesta ei löydy tarpeeksi polttokapasiteettia sille. Näin jäteongelmat kiertyvät aina laajemmalle kehälle. Innovaatioita, uusia ajattelumalleja ja toimijoita tarvitaan siis tännekin.

Voimassaoleva valtakunnallinen jätesuunnitelma on nostanut esille erityisesti rakennusjätteen tilanteen. Tavoite on kova: materiaalina hyödyntämisaste pitäisi olla jo vuonna 2020 noin 70 %. Siellä on huomioitu innovaatioiden ja uusien markkinapaikkojen tarve jätteille ja sivuvirroille. Rakennustyömaille on luvassa apua monelta suunnalta: alkaen rakennusalan opiskelijoiden kiertotalouskoulutuksilla, rakentamishankkeiden jätesuunnittelulla, verkkopohjaisen rakennusjäteilmoituksen tuella, tehostamalla rakennusmateriaalien käyttöä, niin että jätettä tulisi vähemmän ja vapaaehtoisilla sopimuksilla. Ympäristöministeriö on useimpien hankkeiden takana ja toivotaan, että suunnitelmat saadaan pian käytäntöön.

Kannustaisin silti rakennusalan yrityksiä soittamaan ympäristöalan asiantuntijalle ja viettämään tunnin tai kaksi tämän kanssa ideoiden. Nyt tarvitaan ennen kaikkea ennakkoluulotonta toimeen tarttumista. Ehkäpä seuraavalla työmaalla voisi koittaa muovipaalaimen käyttöä ja pyytää kouluttajaa paikalle työmaalle, auttamaan työntekijöitä, ja mahdollisesti monella eri kielellä? Ehkä työmaalle voisi pyytää lavan, jossa on lokerot eri jätejakeille, tai käyttää pienempiä astioita joillekin jakeille? Ei tarvitse heti harpata täydelliseen lajitteluun, mutta toisaalta, sinne päinkään ei päästä koskaan, jos ei aloiteta vähän kerrallaan.

Kirjoittaja: Katja Vaulio on ympäristöalan asiantuntija, vastuullisen matkailun ammattilainen ja kirjoittaja. Hänen intohimonaan on maailman parantaminen. Lue lisää: www.katjavaulio.com

LÄHDE: valtakunnallinen jätesuunnitelma