Sisäilmatutkimukset ja sisäilmamittaukset

Puhdas sisäilma – toimiva työympäristö

Deleten osaamisen ytimeen kuuluu sisäilman tutkiminen suurissa kiinteistökohteissa, kuten toimistoissa, julkisissa tiloissa, kouluissa tai oppilaitoksissa.

Sisäilmatutkimusten avulla pyritään selvittämään tilojen sisäilman laatua. Sisäilmatutkimusten aloittamiseen voi olla moninaisia syitä. Sisäilmatutkimukset voidaan jakaa mikrobiologisiin-, kemiallisiin- ja fysikaalisiin tutkimuksiin.

Mikrobiologiset tutkimukset:
Mikrobikasvusto rakennuksessa viittaa kosteusvaurioon. Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa kasvaa usein tiettyjä, kosteusvaurioon viittaavia home- ja bakteerilajeja sekä lahottajasieniä. Mikrobikasvusto voi ilmentyä poikkeavana hajuna, näkyvänä kasvustona tai oireiluna. Mikrobiologisia tutkimuksia voidaan tehdä joko rakenteita rikkomattomin menetelmin ilmanäytteiden, laskeumanäytteiden ja pintanäytteiden avulla tai ottamalla materiaalinäytteitä. Mikrobiologisten tutkimusten yhteydessä tehdään usein kosteuskartoitustutkimuksia ja ilmavuotoreittitutkimuksia. Ilmanäytteet otetaan esim. ns. Andersen-keräimen avulla. Laskeumanäytteet otetaan pinnoille laskeutuneesta pölystä. Pintanäytteet otetaan sivelymenetelmällä pinnoilta. Tällöin otetaan mahdollisuuksien mukaan myös vertailunäyte vaurioitumattomalta alueelta. Materiaalinäytteeksi otetaan vaurioituneeksi epäiltyä materiaalia.

Kemialliset tutkimukset:
Sisäilman kemialliset epäpuhtaudet voivat ilmentyä poikkeavana hajuna tai oireiluna. Kemiallisten tutkimusten yhteydessä tehdään usein kosteuskartoitustutkimuksia.

Kemiallisten tutkimusten avulla voidaan tutkia esim. sisäilman haisevia yhdisteitä. Näytteet otetaan näytteenottopumpun avulla huonetilasta. Tutkittavia aineita ovat mm. ammoniakki, formaldehydi, hiilidioksi, häkä (CO) ja typen oksidit (Nox) ja VOC- eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Ammoniakkia syntyy mm. kaseiinipitoisten tasoitteiden saadessa kosteutta. Formaldehydin lähteenä voi toimia esim. lastulevy.

Hiilidioksidia syntyy hengitettäessä ja sen suuri pitoisuus viittaa puutteisiin ilmanvaihdossa. Ilma koetaan tällöin usein tunkkaiseksi. Häkä ja typen oksidit voivat olla peräisin liikenteen päästöistä.

VOC-yhdisteiden lähteitä sisäilmassa ovat esim. uudet rakennusmateriaalit ja kalusteet (materiaalipäästöt). Korkeat VOC-pitoisuudet viittaavat esim. ilmanvaihdon puutteelliseen toimintaan tai kosteuden aiheuttamaan materiaalien hajoamiseen.

Tutkimuksilla voidaan selvittää myös sisäilman hiukkaspitoisuutta ja kuitumääriä. Tutkimuksissa keskitytään hiukkasmäärien lisäksi erityisesti mineraalikuitujen tutkimukseen.

Fysikaaliset tutkimukset:
Fysikaalisista olosuhteista voidaan tutkia esim. ilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta. Myös fysikaaliset olosuhteet voivat aiheuttaa tilojen käyttäjille fyysisiä oireita.