2018-10-08
Olympiastadion rakentuu monen toimijan yhteistyöllä
Vesitorni katosi maisemasta
Lauttasaaren korkeimmalla laella 56 vuotta seissyt maamerkki purettiin sijoiltaan 10 viikossa.
Vahvat teräsleuat pureutuivat betoniin ja murensivat määrätietoisesti sienen mallisen vesitornin lakin reunaa. Helsingin Lauttasaaressa maamerkkinä pidetty rakennelma kohtasi vääjäämättä loppunsa pala kerrallaan. Purku ajoitettiin syksyyn, jotta sade sitoisi betonipölyjä.
– Rakenne on tunnettava hyvin, sillä aina on olemassa hallitsemattoman romahduksen vaara. Sitä paitsi korkeat kohteet ovat aina vaativia, muistuttaa projektipäällikkö, Lauttasaaren työmaan johtaja Jari Pikkupirtti.
Kiistelty kohde on työmiesten mukaan kuitenkin kuten mikä tahansa muu purettavaksi määrätty:
– Muuta erikoista urakassa ei minun näkökulmastani ole kuin se, että ensimmäistä kertaa puran tämän mallista rakennelmaa, toteaa koneenkuljettaja Esa Mäkiranta Deletestä käyttäessään pitkäpuomikonetta tottuneesti.
42 metriin kurottava kone on Suomessa ainut laatuaan, ja sitä käyttää vain muutama kuski. Mäkiranta on työskennellyt sillä 1,5 vuotta ja tuntee sen kuin omat taskunsa.
– Puran koko vesitornin tällä samalla koneella. Aluksi käytän pidempää puomia ja kun purku etenee tornin jalkaosaan, puomi vaihdetaan lyhyempään, Mäkiranta selittää.
Hän aloitti työn purkamalla tornin peltikaton ja sen alla sijaitsevat vesikaton puurakenteet pitkäpuomikoneen kouralla. Tämän jälkeen Mäkiranta eteni kevyempiin, kevytsoraharkoista tehtyihin osiin.
Lopuksi koitti koko purku-urakan vaativin vaihe, ja kouran tilalle vaihdettiin purkusakset. Niillä paloitellaan ensin rakennelman lakkiosan betoni pieniksi kimpaleiksi.
Tarvittaessa vahvimpia kohtia nuijitaan hydraulivasaralla. Lopuksi puretaan tornin jalkaosa.
Tavanomaista vaativampi kohde
Projektinjohtaja Kari Hartikainen Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskuksesta vertaa purku-urakkaa 4 500 neliömetrin kokoisen toimiston tai keskikokoisen koulun purkamiseen. Betonia on purettavaksi noin 3 000 tonnia.
– Muotonsa takia kyseessä on kuitenkin keskitasoa vaativampi urakka. Vain parilla toimittajalla on kalustoa ja osaamista hallita tällaista työtä, hän pohtii.
– Tällaisessa vesitornissa on metka rakenne, eikä näitä ole montaa purettavaksi. Tästä syystä urakka on ainutkertainen, kertoo toimialapäällikkö Janne Salonen Deletestä.
Sienen lakkia muistuttava yläosa puretaan sektori kerrallaan. Kaikkineen osioita on kuusi.
– Rakenne on tunnettava hyvin, sillä aina on olemassa hallitsemattoman romahduksen vaara. Sitä paitsi korkeat kohteet ovat aina vaativia, muistuttaa projektipäällikkö, Lauttasaaren työmaan johtaja Jari Pikkupirtti (kuvassa oikealla).
Koska rakenne on erikoinen, on myös purkamisen suunnitteluun kulunut tavallista enemmän aikaa. Rakennusaikaisia piirustuksia on käyty yksityiskohtaisesti lävitse Helsingin kaupungin rakennusviraston kanssa, ja koko urakan ajan niihin palataan päivittäin.
– Näin pystymme takaamaan, että purku sujuu oikeassa järjestyksessä ja turvallisesti, Pikkupirtti tarkentaa.
Purkuaikaakin varattiin tuplaten muihin tämän kokoisiin hankkeisiin verrattuna.
– Yleensä tämän kokoisen rakenteen purku kestää noin kolme viikkoa, mutta tälle on varattu kaksi kuukautta, Janne Salonen toteaa.
Kaupunki on tehnyt kohteen purku- ja ympäristönsuojelusuunnittelun ja hankkinut purkuluvan sekä valvoo työmaata. Delete huolehtii viranomaisluvat.
Pitkäpuomikone ja sen kuljettaja
- koneen puikoissa on kokenut koneenkuljettaja Esa Mäkiranta
- kuljetetaan kohteeseen kolmella lavetilla
- kokonaispaino 130 tonnia
- pisin puomi ylettyy 42 metriin, lyhyempi 15 metriin
- puomiin voi kiinnittää muun muassa purkukouran, purkusakset tai hydraulivasaran
- puomissa on kamera ja hytissä näyttö, josta kuljettaja näkee purettavan kohdan tarkasti
Purkutyö tehdään kokonaan yhdellä pitkä-puomikoneella. Tornin leveimmän osan purkuun käytetään pidempää puomia, minkä jälkeen tilalle vaihdetaan lyhyempi. Vaihtoon kuluu 3–4 tuntia.
42 metriin kurottava kone on Suomessa ainut laatuaan, ja sitä käyttää vain muutama kuski. Mäkiranta on työskennellyt sillä 1,5 vuotta ja tuntee sen kuin omat taskunsa.
Haitat minimiiin
Haastavuudestaan huolimatta työssä tarvitaan vain kahta konetta. Työmaalla vallitseekin yllättävän rauhallinen tunnelma.
– Pitkäpuomikoneen lisäksi paikalla on lajittelukone, ja työntekijöitä on neljä, Jari Pikkupirtti kertoo.
Lajittelukone erottelee purkumateriaalit omiin kasoihinsa; betonijäte, teräs, puu ja muu rakennusjäte, kuten eristevillat lajitellaan, jotta ne voidaan kuljettaa purun jälkeen siirtolavoilla kohteesta edelleen käsiteltäviksi.
Purku on nyt näyttävimmässä vaiheessaan, mutta valmistelevia töitä on tehty jo aiemmin. Keväällä purkulupaa odotellessa aloitettiin haitta-ainepurku.
Tämän ikäisissä rakennuksissa on käytetty nykyään haitallisiksi tiedettyjä asbestia ja korroosiosuojana kreosoottia, eli kivihiilipikeä. Myös maaleissa on raskasmetallia, kuten lyijyä.
– Ne huolehdittiin pois alipaineistetussa tilassa, jotta purkutyön tekijät saattoivat tulla töihin tavanomaisissa työvarusteissaan, Kari Hartikainen kertoo.
Myös purkutöiden aloitusajankohdalla oli väliä:
– Kallion laella tuulen nopeus voi olla 15–30 metriä sekunnissa. Purku ajoitettiin syksyyn, jotta mahdollinen sade sitoisi betonipölyä, Hartikainen toteaa.
Koska syksy on ollut yllättävän sateeton, apua pölyn hallintaan saadaan pitkäpuomikoneen vakiovarusteesta. Saksien juuressa sijaitsevasta suuttimesta suihkutetaan purkukohtaan kovalla paineella vettä, jotta irtoava betonipöly sitoutuisi siihen, eikä leijuisi etäälle kohteesta.
Logistinen palapeli
Vesitorni sijaitsee kallion laella, ja sen ympäristö on logistisesti haastava. Kadut ovat kapeita ja aivan vieressä on runsaasti kerrostaloasutusta.
– Pitkäpuomikoneen kuljetukseen tarvitaan kolme rekkalavettia, eli se tuodaan aina kohteeseen osissa ja kootaan paikan päällä toimintakuntoon, Jari Pikkupirtti kertoo.
Ahtailla väylillä sekä laitteiden että rakennusjätteen kuljetukset on suunniteltava tarkasti ja huolehdittava liikennejärjestelyistä.
– Ne, samoin kuin tiedotus niin asukkaille kuin lehdistöllekin on suunniteltu Helsingin kaupungin ja Deleten yhteistyönä, mutta esimerkiksi teiden väliaikaisesta sulkemisesta huolehtii Delete, Kari Hartikainen tarkentaa.
Luottamus yhdessä tekemiseen sävyttää urakan etenemistä.
– Mitä Deleten kanssa on sovittu, on pitänyt. Olemme saavuttaneet keskinäisen luottamuksen jo aiemmissa yhteisissä urakoissa, Hartikainen kehaisee.
Takaisin luonnontilaan
34 metriä korkea rakenne on maan tasalla 10 viikon purkamisen jälkeen.
Urakka ei kuitenkaan pääty siihen. Tornin alla sijaitsevan pystykuilun ja vaakatunnelin taitekohtaan valetaan 80 senttimetrin paksuinen väliseinä.
Tunneli täytetään lopuksi kiviaineksella ja puretulla betonilla, joiden käyttöön on ympäristöviraston lupa.
– Ennen purun aloittamista maa suojattiin suodatinkankaalla. Loppu betonimurske ja sen kerännyt suodatinkangas viedään keväällä pois ennen maisemointitöitä, Janne Salonen tarkentaa.
Keväällä viherrakentaminen aloitetaan istutuksilla ja nurmialueen kylvöllä.
– Koko Kotkavuoren laki vapautuu puistoksi virkistyskäyttöön, Kari Hartikainen toteaa.
Teksti Susanna Haanpää
Kuvat Jaakko Lukumaa ja Tanja Vepsäläinen
Vesitornin nousu ja tuho
Vuonna 1958 rakennettu Lauttasaaren vesitorni siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1996, kun käyttövettä alettiin saada Lauttasaareen pumpulla.
Torni jäi käyttämättömäksi, ja suppilon reilun senttimetrin paksuinen suojabetoni alkoi hiljalleen rapistua ja pudota alas. Viitisen vuotta sitten alue aidattiin turvallisuussyistä. Samalla mietittiin, voisiko tornin kunnostaa.
– Selvityksen mukaan kustannus olisi ollut kolme miljoonaa euroa. Näin kallista projektia ei voitu hyväksyä, kertaa projektinjohtaja Kari Hartikainen Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskuksesta.
Vuonna 2010 tornille haettiin purkulupaa, mutta asukkaiden vastustuksen vuoksi järjestettiin arkkitehtikilpailu uusien käyttötapojen löytymiseksi.
Tämä ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta ja purkulupaa haettiin uudestaan vuosina 2011 ja 2012, Hartikainen sanoo.
Asukkaiden mukaan torni olisi pitänyt säilyttää kaupunkikuvaan kuuluvana maamerkkinä. Kaupunginhallitus päätti järjestää vesitornin myyntikilpailun, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta.
Lopulta vuonna 2013 tehtiin päätös tornin purkamisesta. Asukkaat valittivat päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, jonka hylkäävän päätöksen jälkeen myös Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämäkin valitus käsiteltiin ja hylättiin vuonna 2015, ja purkuluvasta tuli lainvoimainen. Tornin purkaminen voitiin aloittaa.
Kaikki oikeudet Delete © 2021 ● www.delete.fi
