
Historiaa ei voi kirjoittaa uudelleen, mutta sitä kannattaa kirjoittaa lisää.
Stadion-säätiön kiinteistöpäällikkö Ilkka Rautakivi (vas.) ja Deleten työmaapäällikkö Jari Kiiski Olympiastadionin työmaalla.
Helsingin Olympiastadion on elänyt rikkaan elämän. Se valmistui vuoden 1940 olympiakisoja varten, mutta toisen maailmansodan vuoksi kisat järjestettiin vasta 1952. Nyt 80-vuotias kansallisikonimme syntyy uudelleen.
Seisomme aurinkoisena alkukesän päivänä Stadion-säätiön kiinteistöpäällikkö Ilkka Rautakiven ja Deleten työmaapäällikkö Jari Kiisken kanssa Helsingin Olympiastadion videotaulun katolla. Näkymät ja mittasuhteet mykistävät. Peruskorjattava Olympiastadion on riisuttu kaikesta irtonaisesta. Penkit on sahattu muistoiksi satojen stadion ystävien koteihin, nurmi on kuorittu pois, katsomon purkutyöt ovat alkaneet. Kymmenet rakennusmiehet työskentelevät katseittemme alla betoninharmaalla työmaalla.
– Stadion mittasuhteista kertoo jotakin se, että kuten kaikki me yleisurheilun ystävät tiedämme, juoksuradan sisäreunan mitta on 400 metriä. Mutta jos stadikan kiertäisi katsomon viimeistä riviä kiertäen, matkaa tulisi yli kilometri, Rautakivi valottaa.
Peruskorjauksen yhteydessä Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin huikean kaunista arkkitehtuuria kunnioitetaan. Maailman kauneimpiin stadioneihin arvostetun rakennuksen uusi tekniikkaa rakennetaan vanhan ehdoilla. Mutta uutta on häkellyttävän paljon.
Kun stadionia rakennettiin 1930-luvulla, kalliota louhittiin 21500 m³, maata siirrettiin 13000 m³ ja dynamiittia käytettiin 6120 kiloa.
Nyt käynnistyneessä perusparannuksessa maankaivuun kokonaismäärä on 70000 m³ ja avolouhinnan 150000 m³. Dynamiittia kuluu miltei 10-kertainen määrä. Tällä työmäärällä uudelle uljaalle stadionille syntyy uutta päänsääntöisesti maanalaista harjoitus- ja huoltotilaa 20000 m² eli kolmen jalkapallokentän verran. Louhetta ja maata kuljetetaan työmaalta reilussa puolessa vuodessa 26000 kuormaa.
Ensin puretaan
Otetaan Stadionin mittasuhteet lähempään tarkasteluun. Seisomme pohjoiskaarteeseen 80-luvulla rakennetun näyttötaulun äärellä. Videotaulu on valtava. Näyttö on selkeästi ajalta ennen taulutelevisiotekniikkaa, sillä se on vaatinut kuvaputkitelevisiomaiset taustatilat.
Rintamamiestaloa isompi kuutio on niin suuri, että se söi katsomosta yli 500 istumapaikkaa. Remontin myötä tämäkin pala historiaa jää historiaksi.
Jari Kiiski (vas.) ja Ilkka Rautakivi näyttötaulun alla.
Tukirakenteita Olympiastadionin työmaalla.
– Kesäkuun alussa stadionilla alkoivat suuret purkutyöt. Pohjoiskaarteeseen videotaulun alle tehdään kenttätasolle uusi turvallisuutta ja logistiikkaa merkittävästi parantava huoltoajoyhteys. Sitä varten katsomorakenteita puretaan laajalti.
Samassa yhteydessä puretaan vanha videotaulu. Purkutöissä puretaan satoja neliöitä alkuperäisiä katsomolaatastoja. Suojelumääräysten ja vanhan rakennustekniikan vuoksi ennen purkua on jouduttu tekemään massiivisia väliaikaisia tukirakenteita, ennen kuin kantavia rakenteita päästiin rakentamaan purun jälkeen uudelleen, sanoo Jari Kiiski Deleteltä.
Vastuullisuuden ehdoilla
Stadion-säätiöllä on kaksi tärkeää tehtävää. Sen tulee vaalia Olympiastadioniin liittyvää kulttuuriperintöä, mutta samalla sen tulee varmistaa, että stadion täyttää tulevaisuuden tapahtumanjärjestäjien ja vieraiden toiveet eikä museoidu. Perusparannus tehdään vastuullisesti ja kumppaneiksi on valikoitunut hyvämaineisia, omistakin toimistaan vastuullisina tunnettuja yrityksiä.
– Purkutöissä ei voi kyllin korostaa niiden aiheuttaman ympäristökuormituksen minimoimista. Videotaulu on hyvä esimerkki siitä, miten käytännössä kaikki rakenteet ja elektroniikka ovat kierrätettävissä. Purkajan tulee kunnioittaa kohdetta. Täällä Olympiastadionilla se on erityisen helppoa, sillä ei voi kuin hämmästellä, miten korkeatasoisesti monet betonirakenteetkin on valettu kahdeksankymmentä vuotta sitten. Joskus ihmettelee, mahtaisiko meiltä enää edes löytyä osaamista näin vaativien paikallaan tehtyjen kaarevien pystyvalujen tekemiseen, Kiiski toteaa.
Uudistus tehdään myös käyttäjien ehdoilla. Ravintola- ja saniteettitilat moninkertaistuvat, poistumisteitä tulee paljon lisää, joten turvallisuus on remontin jälkeen täysin uudella tasolla. Myös esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, jotta liikuntaesteisetkin pääsevät nauttimaan tarjonnasta muiden lailla.
– Kun kaikki katsomot on katettu, penkit uusittu yksittäisistuimiksi, palvelut ja kulku toimivat, uskomme, että Stadionilla on edessään seuraavat 80 vuotta, kun perusparannus vuonna 2019 valmistuu. Miljoonan vuosittaisen kävijämme tavoite on vähintäänkin realistinen, Rautakivi päättää.
Lopuksi on pakko kysyä, miten Olympiastadionin maskotiksikin noussut Bubi-huuhkaja on suhtautunut valtavaan rakennustyömaahan.
– Bubi jäi huhujen mukaan auton alle Makkaratalon edustalla jo pari kolme vuotta sitten. Mutta hänen perillisensä ovat tervetulleita uudelle Olympiastadionille.
Vuoden 1952 Olympialaisiin stadionille rakennettiin valtava puinen lisäkatsomo, joka tuplasi katsomokapasiteetin. Se rakennettiin jotakuinkin samalla tekniikalla kuin Linnanmäen vuoristorata. Kun tuhannet ja taas tuhannet katsojat pomppivat kilpailuja seuratessaan, puurakenteiden pultit löystyivät. Sitä varten tauoilla ahkeroi telineillä kiipeillyt ns. Pulttiryhmä, joka kiristi katsojien löystyttämiä muttereita. Perheen pienimmät ja ketterimmät pojat laitettiin tiimin huipulle, ahtaiden ylärivien alle. Rakennustyömaalla kävi keväällä mies, joka oli ollut pulttiryhmän yläkatsomotiimin kiristäjä Olympialaisten aikaan 12-vuotiaana. Työlainsäädäntö on sen jälkeen muuttunut.
Kuva on Stadion-säätiön kuva-arkistosta ja vuodelta 1938 stadionin valmistumisen ajalta.
Helsingin Olympiastadion on elänyt rikkaan elämän. Se valmistui vuoden 1940 olympiakisoja varten, mutta toisen maailmansodan vuoksi kisat järjestettiin vasta 1952. Nyt 80-vuotias kansallisikonimme syntyy uudelleen.
Peruskorjauksen yhteydessä Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin huikean kaunista arkkitehtuuria kunnioitetaan. Maailman kauneimpiin stadioneihin arvostetun rakennuksen uusi tekniikkaa rakennetaan vanhan ehdoilla.

Juoksuradan sisäreunan mitta on 400 metriä, mutta jos stadikan kiertäisi katsomon viimeistä riviä kiertäen, matkaa tulisi yli kilometri.

Suojelumääräysten ja vanhan rakennustekniikan vuoksi ennen purkua on jouduttu tekemään massiivisia väliaikaisia tukirakenteita, ennen kuin kantavia rakenteita päästiin rakentamaan purun jälkeen uudelleen.

Olympiastadion, torni. Kuva: Stadion-säätiö / Sini Pennanen

Havainnekuva uudistetusta Olympiastadionista. Kuva: Työyhteenliittymä K2S ja NRT

Olympiastadionin vanhaan videotauluun mahtuisi kaksi rintamamiestaloa. Taulun leveys oli noin 14 metriä ja korkeus 7 metriä.

Olympiastadion 1938. Kuva: Stadion-säätiö