Helsingin Olympiastadion on elänyt rikkaan elämän. Se valmistui vuoden 1940 olympiakisoja varten, mutta toisen maailmansodan vuoksi kisat järjestettiin vasta 1952. Nyt 80-vuotias kansallisikonimme syntyy uudelleen.

Seisomme aurinkoisena alkukesän päivänä Stadion-säätiön kiinteistöpäällikkö Ilkka Rautakiven ja Deleten työmaapäällikkö Jari Kiisken kanssa Helsingin Olympiastadion videotaulun katolla. Näkymät ja mittasuhteet mykistävät. Peruskorjattava Olympiastadion on riisuttu kaikesta irtonaisesta. Penkit on sahattu muistoiksi satojen stadion ystävien koteihin, nurmi on kuorittu pois, katsomon purkutyöt ovat alkaneet. Kymmenet rakennusmiehet työskentelevät katseittemme alla betoninharmaalla työmaalla.

– Stadion mittasuhteista kertoo jotakin se, että kuten kaikki me yleisurheilun ystävät tiedämme, juoksuradan sisäreunan mitta on 400 metriä. Mutta jos stadikan kiertäisi katsomon viimeistä riviä kiertäen, matkaa tulisi yli kilometri, Rautakivi valottaa.

Peruskorjauksen yhteydessä Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin huikean kaunista arkkitehtuuria kunnioitetaan. Maailman kauneimpiin stadioneihin arvostetun rakennuksen uusi tekniikkaa rakennetaan vanhan ehdoilla. Mutta uutta on häkellyttävän paljon.

Kun stadionia rakennettiin 1930-luvulla, kalliota louhittiin 21500 m³, maata siirrettiin 13000 m³ ja dynamiittia käytettiin 6120 kiloa.

Nyt käynnistyneessä perusparannuksessa maankaivuun kokonaismäärä on 70000 m³ ja avolouhinnan 150000 m³. Dynamiittia kuluu miltei 10-kertainen määrä. Tällä työmäärällä uudelle uljaalle stadionille syntyy uutta päänsääntöisesti maanalaista harjoitus- ja huoltotilaa 20000 m² eli kolmen jalkapallokentän verran. Louhetta ja maata kuljetetaan työmaalta reilussa puolessa vuodessa 26000 kuormaa.

Tukirakenteita Olympiastadionin työmaalla.

– Kesäkuun alussa stadionilla alkoivat suuret purkutyöt. Pohjoiskaarteeseen videotaulun alle tehdään kenttätasolle uusi turvallisuutta ja logistiikkaa merkittävästi parantava huoltoajoyhteys. Sitä varten katsomorakenteita puretaan laajalti.

Samassa yhteydessä puretaan vanha videotaulu. Purkutöissä puretaan satoja neliöitä alkuperäisiä katsomolaatastoja. Suojelumääräysten ja vanhan rakennustekniikan vuoksi ennen purkua on jouduttu tekemään massiivisia väliaikaisia tukirakenteita, ennen kuin kantavia rakenteita päästiin rakentamaan purun jälkeen uudelleen, sanoo Jari Kiiski Deleteltä.

Uudistus tehdään myös käyttäjien ehdoilla. Ravintola- ja saniteettitilat moninkertaistuvat, poistumisteitä tulee paljon lisää, joten turvallisuus on remontin jälkeen täysin uudella tasolla. Myös esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, jotta liikuntaesteisetkin pääsevät nauttimaan tarjonnasta muiden lailla.

– Kun kaikki katsomot on katettu, penkit uusittu yksittäisistuimiksi, palvelut ja kulku toimivat, uskomme, että Stadionilla on edessään seuraavat 80 vuotta, kun perusparannus vuonna 2019 valmistuu. Miljoonan vuosittaisen kävijämme tavoite on vähintäänkin realistinen, Rautakivi päättää.

Lopuksi on pakko kysyä, miten Olympiastadionin maskotiksikin noussut Bubi-huuhkaja on suhtautunut valtavaan rakennustyömaahan.

– Bubi jäi huhujen mukaan auton alle Makkaratalon edustalla jo pari kolme vuotta sitten. Mutta hänen perillisensä ovat tervetulleita uudelle Olympiastadionille.