
Kun arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen kohde peruskorjataan, pitää purkutyökin tehdä tavallista hienovaraisemmin. Aiemmin Dipolina tunnettu kiinteistöosakeyhtiö Jämeränjälki valmistuu vuoden kuluttua Aalto-yliopiston upeaksi päärakennukseksi.
Perinteikäs ja persoonallinen, entinen ylioppilaskuntien Dipoli-rakennus Espoon Otaniemessä on 50 vuoden ajan toiminut lukuisten teekkaririentojen, konferenssien ja juhlallisuuksien pitopaikkana. Tämä kiinteistöosakeyhtiö Jämeränjäljen rakennus peruskorjataan Aalto-yliopiston päärakennukseksi ja huippuosaamisen näyteikkunaksi.
– Keväällä 2017 avautuvaan Jämeränjälkeen sijoittuu muun muassa yliopiston johto ja osa palveluista. Toimisto- ja työskentelytilat tehdään monitilatyöympäristöksi, kertoo hankkeen rakennuttajapäällikkö Mika Lindvall Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:stä.
Jämeränjälki toimii jatkossa myös opiskelijoiden, yliopiston sekä kumppaneiden kohtaamis- ja tapahtumapaikkana.
– Käpyaulasta tulee Aalto-yliopiston showroom isoine näyttöpintoineen, lisää projektipäällikkö Pekka Sivula peruskorjauksen suunnitelleesta arkkitehtitoimisto ALAsta.
Ennen uutta kukoistuskauttaan Otaniemen kuuluisimmassa rakennuksessa pitää kuitenkin tehdä töitä taiten. Delete on jo purkanut vuosikymmenten kerrostumia ja NCC Rakennus Oy rupeaa rakentamaan tulevaisuuden tiloja. Kaikessa kunnioitetaan Dipolin alkuperäisiä ja ainutlaatuisia ratkaisuja.
Ainutlaatuinen kohde edellyttää tiivistä yhteistyötä ja neuvonpitoa. Kuvassa vasemmalta Deleten laskentainsinööri Ville Leppänen, NCC Rakennus Oy:n vastaava työnjohtaja Ari J. Tikka, rakennuttajapäällikkö Mika Lindvall Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:stä ja projektipäällikkö Pekka Sivula arkkitehtitoimisto ALAsta.
Muunneltavuus säilyy
Sivula luonnehtii Dipolin suunnitelleiden Reima ja Raili Pietilän arkkitehtuuria sekä runsaaksi että yksinkertaiseksi. Esimerkiksi kaikki ikkunat ovat erilaisia. Silti kokonaisuus piirtyy loogisena ja järkevänä.
Vuosikymmenet ovat kuitenkin jättäneet jälkensä. Vaikka Jämeränjälki ei vielä rakennuksena ollut ihan rempallaan, sen talotekniikka veteli viimeisiään.
– Talotekniikka uusitaan kokonaan ja kaikki ikkunat kunnostetaan energiatehokkaiksi. Jatkossa rakennus lämpiää tontille poratuista maalämpökaivoista, Lindvall esittelee.
– Valmistumisen jälkeen Dipoliin on lisätty monenlaisia kopperoita, mutta nyt palautamme tiloja pitkälti alkuperäiseen kuosiin. Toisaalta taas toisessa kerroksessa sijainneesta keittiöstä – aikoinaan Skandinavian suurimmaksi sanotusta – vapautuu runsaasti tilaa muuta käyttöä varten, Sivula sanoo.
Keittiön lisäksi Dipoliin tehdään vain vähän rakenteellisia muutoksia. Rakennukseen alun perin suunniteltu muunneltavuus, monikäyttöisyys ja luolamaisuus säilyvät.
Alkuperäistä ja eri aikakausia
Ainutlaatuinen kohde tekee Jämeränjäljen peruskorjauksesta tavallista haastavamman.
Museovirasto on osallistunut hankkeeseen kartoittamalla kiinteistöä ja antamalla purkutöihinkin vaikuttavia suojelumääräyksiä.
– Dipolista löytyi paljon dokumentteja, kuten suunnitteluvaiheen piirustuksia ja rakennusvaiheen valokuvia. Me puolestaan valokuvasimme huolellisesti koko rakennuksen ennen kuin purkutyöt aloitettiin, Lindvall mainitsee.
Osa rakennuksesta halutaan säilyttää aivan alkuperäisessä asussa. Esimerkiksi vanhaa mosaiikkibetonilattiaa tuodaan esiin ja entisöidään.
– Lopputuloksessa tulee näkymään myös eri aikakausien pintoja. Onhan Dipolia saneerattu vuosikymmenten varrella, Lindvall toteaa.

Ylipurkamista piti varoa
Delete voitti purkutöistä järjestetyn urakkakilpailun. Vuoden 2015 marraskuun loppupuolella alkaneessa ja vuoden 2016 maaliskuun puolivälissä loppuneessa urakassa Delete purki muun muassa pintamateriaaleja, talotekniikkaa, konehuoneita ja wc-tiloja.
– Krouvimpaa koneellista purkua pystyttiin tekemään esimerkiksi kellarissa ja keittiötilassa. Sen sijaan julkisissa tiloissa purkutöissä täytyi edetä varovaisesti, sillä niissä oli paljon jäljelle jääviä pintoja. Ennen purkua suojasimme huolellisesti lattioita ja seiniä, kertoo NCC Rakennus Oy:n vastaava työnjohtaja Ari J. Tikka.
Säilytettävien kohteiden listalle kuuluvat muun muassa ovet karmeineen. Myös esimerkiksi alkuperäinen alakaton paneeli ja ilmastointikanavien kehikko säilytetään. Niinpä ne purettiin ehjänä kunnostusta ja takaisinasennusta varten.
– Purkutöitä piti tehdä harkiten – miettiä, mitä tekee, miten ja missä järjestyksessä. Erityisesti ylipurkamista täytyi varoa. Tämä tietysti vaikutti työn tekemisen tapoihin ja kustannuksiin, huomauttaa Deleten laskentainsinööri Ville Leppänen.
– Tarkistimme suojeltavat kohteet aina purkamisen edetessä, vahvistaa Deleten työnjohtaja Margus Sipelgas.
Yllätyksiltä ei silti vältytty. Asbestia löytyi rakenteista enemmän kuin ajateltiin. Myös vuosikymmenestä toiseen rakenteiden taakse lisätyistä kaapeleista muodostui mittavia vyyhtejä.
Kierrätykseen yli 90 prosenttia
Puretusta materiaalista kierrätykseen meni reilusti yli 90 prosenttia. Valtaosan siitä Delete kuljetti jatkokäsiteltäväksi jätteenkäsittelyasemalleen Espoon Juvanmalmille.
Lajitelluista rakennusjätteistä Delete tuottaa REF-kierrätyspolttoainetta muun muassa kaukolämmön ja sähkön tuotantoon.
Purkutyön jälkeen käynnistyy päärakennuksen sisärakentaminen. Muutaman mallihuoneen avulla haetaan parhaita ratkaisuja esimerkiksi talotekniikan asennukselle.
– Pieniä variaatiota kuitenkin täytyy tehdä, sillä Jämeränjäljessä ei ole kahta täysin identtistä huonetta, Tikka toteaa.
Luolamiesten häämarssi on arkkitehtuurin taidonnäyte
Espoon Otaniemen kampusalueella sijaitsevan Dipolin suunnittelivat arkkitehdit Reima ja Raili
Pietilä. Heidän Luolamiesten häämarssi -niminen ehdotuksensa sai vuonna 1961 järjestetyssä suunnittelukilpailussa jaetun toisen palkinnon.
Tarinan mukaan Dipoli oli alun perin piirretty vielä nykyistä suuremmaksi. Kun Reima Pietilää pyydettiin pienentämään rakennusta, hän otti viivoittimen ja vetäisi viivan piirroksen halki.
Rakennusvaiheessa Dipoli vaati valtavasti ainakin betoniraudoittajilta ja valujen laudoittajilta: betonikatto mutkittelee melkoisesti ja sitä rei´ittävät lukuisat, valaisimia varten tehdyt onkalot.
Aikoinaan edistyksellisiä ratkaisuja
Kun Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden rakennuttama Dipoli valmistui vuonna 1966, se oli monessa asiassa aikaansa edellä. Uutta ajattelua edustivat esimerkiksi koneellinen jäähdytys ja saleja erottavat, liikuteltavat seinät.
Dipoli toimi pitkään teekkareiden kulttuuritoiminnan keskuksena. Viime vuosina se on ollut kokous- ja kongressikeskuksena.
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta myi Dipolin – mutta ei sen nimen käyttöoikeutta – Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:lle keväällä 2014.
Teksti Vesa Ville Mattila
Kuvat Matti Matikainen

Aalto-yliopiston upea päärakennus valmistuu vuoden kuluttua. Sitä ennen myös tontilla kasvavat puut pitää suojata.

Puretusta materiaalista kierrätykseen meni reilusti yli 90 prosenttia. Valtaosan siitä Delete kuljetti jatkokäsiteltäväksi jätteenkäsittelyasemalleen Espoon Juvanmalmille.

Rakennusvaiheessa Dipoli vaati valtavasti ainakin betoniraudoittajilta ja valujen laudoittajilta: betonikatto mutkittelee melkoisesti ja sitä rei´ittävät lukuisat, valaisimia varten tehdyt onkalot.

Alkuperäinen alakaton paneeli ja ilmastointikanavien kehikko säilytetään. Niinpä ne purettiin ehjänä kunnostusta ja takaisinasennusta varten.

Vuosikymmenestä toiseen rakenteiden taakse lisätyistä kaapeleista muodostui mittavia vyyhtejä.